Tutkijan omat psykedeelikokemukset: uhka vai mahdollisuus? – Anssi Pitkänen ja Aila Mustamo

Moni katsoo, että psykedeeliterapiaa antavalla terapeutilla on hyvä olla ainakin jonkinlaisia omia kokemuksia muuntuneista tajunnantiloista. Perusteena on, että terapeutti tarvitsee omakohtaista heijastuspintaa siihen, minkätyyppisten kokemusten äärelle hän on potilasta saattamassa. Eräässä tutkimuksessa, jossa selvitettiin koehenkilöiden käsityksiä kuvitteellisten lääketieteellisten psykedeelitutkimusten luotettavuudesta, kuitenkin havaittiin, että tieto psykedeelitutkijan omista psykedeelikokemuksista voi vaikuttaa kielteisesti yleisön käsityksiin hänen uskottavuudestaan tieteentekijänä. Kuten arvata saattaa, myös mielleyhtymät stereotyyppisiin psykedeelialakulttuureihin kuulumisesta näyttävät heikentävän luottamusta tutkimukseen. Tiedeyhteisön sisälläkin on herännyt huolta siitä, vaikuttaako oman psykedeelikokemuksen toisinaan aikaansaama innostus tutkijan objektiivisuuteen. Miten tutkijoiden omiin kokemuksiin olisi viisasta suhtautua? Haastaako psykedeelitutkimus jollain erityisellä tavalla tutkijan objektiivisuuden, ja kannattaisiko mahdollisista omista kokemuksista vaieta tyystin, jos niistä puhuminen uhkaa tutkimuksen uskottavuutta? Tietyillä tieteenaloilla, esimerkiksi kulttuurien tutkimuksessa, tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia lähestytään läpinäkyvyyden lähtökohdista: On nähty, että kaikki inhimilliset kokemukset vaikuttavat tutkijan tulkintoihin, ja että totuudellisimpaan lopputulokseen päästään keskustelemalla avoimesti omasta suhteesta tutkimuskenttään. Oman taustan ja omien kokemusten reflektointi on monilla tieteenaloilla ollut jo vuosikymmeniä vakiintunut osa tieteellisen tiedon muodostumista. Koska psykedeelit ovat useimmissa yhteyksissä laittomia huumausaineita, avoin itsereflektio voi kuitenkin tuottaa ongelmia. Helmikuussa 2023 järjestämässämme webinaarissa pohdittiin kolmen eri tutkimusartikkelin pohjalta näitä ristiriitoja, psykedeelikokemusten mahdollisia vaikutuksia tutkimustiedon muodostumiseen sekä tutkimusalojen välisiä näkemyseroja koskien suhtautumista tutkijan ja hänen tutkimuskohteensa väliseen suhteeseen. Artikkelit esittelivät teoreettisen filosofian maisteriopiskelija Anssi Pitkänen ja kulttuurintutkija, antropologian tohtori Aila Mustamo. Keskustelun pohjana käytettävät artikkelit: Forstmann & Sagioglou, 2020: How psychedelic researchers’ self-admitted substance use and their association with psychedelic culture affect people’s perceptions of their scientific integrity and the quality of their research, https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0963662520981728 Kious et al, 2022: Should we be leery of being Leary? Concerns about psychedelic use by psychedelic researchers, https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/02698811221133461 Folkes, 2022: Moving beyond ‘shopping list’ positionality: Using kitchen table reflexivity and in/visible tools to develop reflexive qualitative research, https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/14687941221098922 00:00:00 Esittely 00:02:19 Anssi Pitkäsen artikkeliesittelyt 00:29:33 Aila Mustamon artikkeliesittely 00:42:13 Kysymyksiä ja keskustelua • • • • • Psykedeelitutkimusyhdistys ry (Psyty) on joulukuussa 2016 perustettu monitieteellinen yhdistys, jonka tavoitteena on edistää psykedeeleihin liittyvää tieteellistä tutkimusta sekä tutkimukseen pohjautuvan, yleistajuisen tiedon saatavuutta. Rohkaisemme liittymään yhdistyksen jäseneksi, mistä lisätietoa osoitteessa http://psyty.fi/mukaan. Meille voi myös tehdä lahjoituksia, lisätietoa osoitteessa https://psyty.fi/lahjoita. Lisätietoa Psykedeelitutkimusyhdistys ry:stä: https://psyty.fi Järjestömme somekanavat: http://facebook.com/psyty http://twitter.com/psytyfi http://instagram.com/psyty http://youtube.com/psyty